Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta (osa 3)

Teos oli nopea- ja helppolukuinen. Teksti oli selkeää, eikä vaikeita sanoja juuri tullut vastaan. Mielestäni dialogit olisi voitu kirjoittaa puhekielen sijasta kirjakielellä ja juuri tämä pisti itseäni silmään. Luin teoksen noin kahdessa päivässä ja syynä tähän oli se, että se ei ollut tylsä, vaan juuri tarpeeksi kiinnostava.

Romaanissa pidin erityisesti sen ajattelutavasta. Siitä, että kooma on ihan oikea yliluonnollinen paikka, jossa voimme tavata kuolleita ja muita koomassa olevia. Kirja saa melkein jopa lukijan uskomaan tähän. Silvan Koomassa oleva aika oli merkitty kirjaan tummanharmain reunuksin ja erilaisella fontilla. Se selkeyttää lukemista ja tuo salaperäisyyttä teoksen ulkoasuun.

Minusta myös hienoa oli sen ote todella monista murrosikäisten ongelmista, kuten kokeilunhalusta, laihduttamisesta ja ihmissuhteista. Esimerkiksi ylipainoinen Inkeri ryhtyy pudottamaan painoansa. Sen takia olisinkin halunnut lopun olevan selvempi hänen suhteensa. Oliko laihduttaminen lopulta se mitä hän itse halusi? Vaikuttiko Silva laihduttamiseen ja mikä sai Inkerin lopettamaan painon pudotuksen?

Kirjassa en pitänyt joistakin kirjailijan sananvalinnoista. Eräässä kohdassa puhuttiin mm. rakastumisesta, jonka koin olevan niin väärä sana kyseiseen tilanteeseen. Toisaalta monesti nuoret luulevat pelkkää ihastumista rakastumiseksi, joten siinä mielessä se oli nokkela valinta.

Päällimmäinen mielipiteeni kirjasta on positiviinen. Se ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta en löytänyt paljoakaan negatiivista kritiikkiä omasta lukukokemuksestani. Suosittelen kirjaa nuorille, jotka käyvät läpi murrosikää alkuvaiheessa. 

Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta (osa 2)

Päähenkilö Silva oli ennen ujo kiltti tyttö. Sen jälkeen, kun hänestä ja Jeminasta tuli parhaat ystävät, Silva sai pahoja vaikutteita. Nyt Silva on osallisena  mm. näpistelyssä, ryypiskelyssä ja kiusaamisessa. Hän toimii näin varmaankin miellyttääkseen Jeminaa. Myös hyppy sillalta tapahtuu osittain saadakseen hyväksyntää paikalla olleilta. Koomassa Silva oppii arvostamaan elämää ja hän tajuaa, kuinka paljon hän oikeasti haluaa taas elää. Viestien viennin jälkeen Silva saa viimein rauhoittua ja nauttia elämästään. Hänestä on tullut kiltti, huomaavainen ja hän jälleen arvostaa elämäänsä.

Kirjassa Jemina ja Silva kiusaavat Inkeriä. Ennen sillalta hyppäämistä parhaat kaverukset näkevät Inkerin uimassa ja päättävät varastaa hänen vaatteensa pukukopista. He myös tilaavat rannalle pitsaa Inkerin nimellä. Myöhemmin, kun Silva palauttaa Koomassa saatuja viestejään, käy ilmi, että Inkeri oli aikeissa yrittää itsemurhaa samana iltana, kun Silva toi viestiä Inkerille. Viestin jälkeen Inkeri kertoo keränneensä painavia kiviä rannalle. Hänen oli tarkoitus hukuttaa itsensä.

Silvasta ja Inkeristä tulee kuitenkin todella läheiset ystävät. Muut koulussa kummaksuvat asiaa, erityisesti Jemina. Muiden mielipiteistä huolimatta he saavat toisiltaan tarvitsemaansa tukea. Inkeri päättää alkaa laihduttamaan ja Silva kannustaa häntä. Inkeri tiputtaa jonkin verran painoa, mutta pian hän ilmeisesti lopettaa laihdutuksen.

Sen jälkeen, kun Silva tutustui Inkeriin, hän tajusi ystävän ja kaverin eron. Jemina oli vain kaveri, mutta Inkeri oli tosi ystävä.

Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta (osa 1)

Teos kertoo yläasteikäisestä Silva-tytöstä, joka satuttaa itsensä hyppäämällä sillalta kavereidensa perässä. Hän joutuu Kooma nimiseen paikkaan. Sinne päätyvät kaikki elämän ja kuoleman välillä tajuttomassa tilassa olevat. Silva tapaa siellä ihmisiä ympäri suomea ja muutakin maailmaa. Hän tutustuu mm. Kataan, joka tippui hevosen selästä, ja Jesseen, joka epäonnistui keuliessaan mopolla. Koomassa olevista toiset päätyvät tuonenenkeleiden matkaan eli kuolevat, ja toiset katoavat kuin tuhka tuuleen eli heräävät tajuttomuudesta. Silva saa tuonelasta tulleilta viestejä, jotka hänen pitäisi viedä eläville maan päälle. Eräs viesteistä kuuluu Inkerille, tytölle, jota Silva on kiusannut kaverinsa Jeminan painostuksella.

Rankan koettelemuksen jälkeen Silva herää elävänä ja hänen kuntoutuksensa voi alkaa. Seuraavien kuukausien aikana Silva toimittaa kyseisiä viestejä, ja hän saa hämmästyneiden katseiden lisäksi uusia ystäviä, joista yksi on Inkeri.

Teoksessa kuvataan hyvin erilaisia vaiheita murrosikäisen elämästä ja on sen takia hyvin samaistuttava.

Teos pomppasi hyllystä silmiini sen selkämyksensä takia. Sinisen sävy kannessa on kaunis ja fontti, jolla teksti on kirjoitettu eroaa hyvin muista kirjoista. Myös höyhen saa kiinnostuksen heräämään. Romaani on vuodelta 2016 ja sen teema on aina ajankohtainen. Kirjan sisältä löytyy sivuja, joissa on tummanharmaa reuna. Se tuo teokseen mysteerisyyttä ja mielenkiintoa.